Tylypahkan rangaistuskäytännöt

Lienee sanomattakin selvää, että se, miten Dolores Pimento Feeniksin killassa rankaisee oppilaitaan on epäinhimillistä ja täyttää kidutuksen määritelmän. Paitsi, että hänen jälki-istuntonsa aiheuttavat oppilaille ruumiillista vahinkoa, hän jakelee rangaistuksia täysin mielivaltaisesti myös sellaisissa tilanteissa, joissa mitään koulun sääntöjä ei ole rikottu: Harry saa kokonaisen viikon jälki-istuntoa annettuaan Saivartelijalle haastattelun, jonka sisällöstä Pimento ei pidä, siitä huolimatta, että haastattelulla ei ole mitään tekemistä koulun toiminnan tai sääntöjen kanssa. Pimennon jälki-istunnot kämmenselkään piirtyvine haavoineen eivät kuitenkaan suinkaan ole ainoa kyseenalainen rangaistusmenettely Tylypahkassa. Itse asiassa heti ensimmäisestä kirjasta lähtien Harry ja toverit joutuvat kestämään rangaistuksia, jotka ovat epäinhimillisiä, tarkoituksettomia ja ennen kaikkea pedagogisesti täysin järjenvastaisia.

Erinomainen esimerkki Tylypahkan rangaistusten järjenvastaisuudesta on jälki-istunto Viistasten kivessä, jonka puitteissa Harry, Hermione, Neville ja Draco Malfoy raahataan keskellä yötä  kiellettyyn metsään auttamaan Hagridia loukkaantuneen yksisarvisen etsimisessä. Periaatteessa riistanvartijan auttaminen tämän työtehtävissä on kouluyhteisölle hyödyllistä, eli sinänsä järkevä rangaistus, mutta kyseisessä tilanteessa siinä ei ole päätä eikä häntää riippumatta siitä, mistä suunnasta asiaa katsoo. 

Ensinnäkin, kielletty metsä on nimensä mukaisesti oppilailta kielletty – ja hyvästä syystä. Vaikka Harry naureskeleekin tämän kauhulle, Malfoy on aivan oikeassa vastustellessaan metsään joutumista: siellä liikkuu lukemattomasti ihmisille ja varsinkin lapsille vaarallisia olentoja, esimerkiksi jättiläishämähäkkien lauma, kuten Salaisuuksien kammiossa käy ilmi. Tässä onkin jälleen yksi esimerkki siitä, miten oppilaiden turvallisuus systemaattisesti vaarannetaan Tylypahkassa. Niin kauan, kuin oppilaat ovat Hagridin seurassa, metsässä liikkumista voinee jotenkin puolustella, mutta  viimeistään siinä vaiheessa kun Hagrid jakaa joukon kahtia ja lähettää Malfoyn ja Neville matkaan kahdestaan, vain Tora-koira turvanaan, oppilaat ovat virallisesti hengenvaarassa. 

Toiseksi, vaikka metsässä liikkuminen olisi täysin turvallista, jälki-istunnon toteuttamisessa keskellä yötä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Jokainen, jolla on minkäänlaista tietoa kehityspsykologiasta tietää, että riittävä uni on erittäin tärkeää kaikille ihmisille, mutta korostuneesti kasvaville lapsille – jollaisia Harry, Hermione, Neville ja Malfoy kiistämättä Viisasten kivessä ovat. Kun vielä otetaan huomioon, että heidän jälki-istuntonsa sijoittuu siihen aikaan vuodesta, jolloin oppilailla on kokeet, keskellä yötä toteutettava rangaistus on vieläkin järjettömämpi. Yleisin syy lapsen häiriökäyttäytymiselle lienee se, että hän voi huonosti. Siksi Tylypahkan opettajien ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä reagoida Harryn ja kumppaneiden sääntöjen rikkomiseen sellaisilla rangaistuksilla, jotka pelkoa ja univajetta aiheuttamalla entisestään lisäävät heidän stressitasoaan ja pahoinvointiaan.

Muut jälki-istunnot – Pimentoa lukuunottamatta – joihin Harry tovereineen kirjasarjan aikana päätyvät, vaihtelevat järjettömyyden tasoissaan. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne ovat luonteeltaan ruumiillisia, puuduttavia ja vain satunnaisesti millään tavalla hyödyllisiä. Esimerkiksi pokaalien kiillottaminen Voron kanssa on toistuvasti esiintyvä rangaistus. Näissä jälki-istunnoissa on samanlaista henkeä kuin armeijassa käytössä olevissa rangaistuksissa: oppilaat laitetaan mielivaltaisesti tekemään jotain mahdollisimman ikävää, riippumatta siitä, onko siitä hänelle tai kenelle muullekaan mitään hyötyä. Minkäänlaista pedagogista tarkoitusta Tylypahkan jälki-istunnoilla ei ole, eikä kasvatuskeskustelua reaktiona sääntöjen rikkomiseen ilmeisestikään tunneta. 

Toki tilanne Dumbledoren johtamassa Tylypahkassa on huomattavasti parempi siihen nähden, millaisia rangaistuksia koulussa on ollut käytössä sen historian kuluessa. Voro haikailee moneen otteeseen "vanhoja hyviä aikoja", jolloin oppilaita saatettiin ruoskia tai ripustaa roikkumaan nilkoistaan kattoon rangaistuksena. Vaikka Pimento pyrkiikin viemään koulua takaisin tähän suuntaan valtaan päästyään, jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut suoranaisesta keskiaikaisesta kidutuksesta oppilaiden rankaisukeinona. Kuitenkin ankarat ja parhaimmillaankin pedagogisesti tarkoituksettomat rangaistukset lienevät heijatus siitä, minkälaisia rangaistuksia velhojen oikeusjärjestelmä käyttää: pienemmästäkin rikkeestä tuomitaan vankeuteen Azkabaniin, vaihtelua on lähinnä tuomoiden pituudessa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että ainoa järkevä rangaistus, joka Tylypahkassa on käytössä, on tupapisteiden vähentäminen. Tarkemman tarkastelun alla tämäkin menettely on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen. Se, että yhden oppilaan virheestä rangaistaan koko tupaa, on omiaan aiheuttamaan kyräilyä, eripuraa ja jopa kiusaamista tuvan jäsenten välillä. Rohkelikot kuvataan kirjoissa tuvista kaikkein ystävällisimmiksi ja rennoimmiksi – vaikkakin tämä saattaa johtua lähinnä siitä, että tarinaa kerrotaan Harryn näkökulmasta, joten hän on luonnollisesti puolueellinen – mutta hekin suuttuvat, jos joku menettää paljon pisteitä kerralla ja huonontaa siten tuvan mahdollisuuksia voittaa tupamestaruus. Tästä esimerkkinä se silmitön viha, jota Harry, Hermione ja Neville saavat osakseen Viisasten kivessä menetettyään yhdessä yössä viisikymmentä pistettä per naama. Myös vanhimmat, lähes aikuiset rohkelikot kääntyvät surutta 11-vuotiaita ekaluokkalaisia vastaan. Jos Rohkelikossakin ollaan näin julmia pisteiden menettäjiä kohtaan, voi vain kuvitella miten vähemmän solidaariset ja kunnianhimoiset luihuiset kohtelevat niitä, jotka menettävät tuvaltaan pisteitä.

Lisäksi koko tuvan rankaiseminen on väistämättä epäreilua niitä kohtaan, jotka eivät riko sääntöjä. Se, että koko Rohkelikon tupa on vastuussa Fredin ja Georgen keppostelusta, puhumattakaan Harryn, Ronin ja Hermionen jatkuvasta ja erittäin rajusta sääntöjen rikkomisesta, on epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta. Epäilemättä jopa Rohkelikossa on niitä oppilaita, jotka tunnollisesti noudattavat koulun sääntöjä, eivät hipparoi ympäri koulua keskellä yötä, pyöritä salaista pilailupuotia tai keittele kiellettyjä taikajuomia käytöstä poistetussa vessassa. Millä perusteella kaikkia näitä – ihan tavallisia – oppilaita rangaistaan siitä, että muutama oppilas tuvassa käyttäytyy miten sattuu? Tämähän johtaa vain uusiin ongelmiin, kuten Viisasten kivessä, kun Neville-parka joutuu kyttäämään koko yön oleskeluhuoneessa yrittääkseen varmistaa, etteivät Harry, Ron ja Hermione pääse taas rikkomaan sääntöjä ja menettämään tupapisteitä. Paitsi, että Harry ja toverit pääsevät jatkuvasti kuin koira veräjästä Harryn erityisaseman vuoksi, muut rohkelikot joutuvat kantamaan vastuun heidän rikkomuksistaan. 

Suurin ongelma Tylypahkan rangaistuskäytännöissä lienee kuitenkin se, että opettajan jakelevat rangaistuksia (ja palkkoita) täysin mielivaltaisesti. Tähän ei syyllisty vain Dolores Pimento; myös esimerkiksi Kalkaros vähentää milloin mistäkin käsittämättömästä asiasta Rohkelikolta pisteitä. Feeniksin killassa opettajat käyttävät tupapisteiden antamista sanattomana kapinointikeinona Pimentoa vastaan. Rangaistukset näyttäytyvätkin Tylypahkassa ennen kaikkea opettajien vallankäytön välineenä pedagogisen välineen sijaan. 

– Liekki –

Mediasotaa kansalaisten kustannuksella

Velhomaailmassa ei tunnu olevan kovinkaan montaa nimettyä lehteä tai muuta vastaavaa uutisten välittäjää. Velhot kuuntelevat ilmeisesti lähinnä radiota ja valtaosa uutisinformaatiosta tulee lehden, Päivän Profeetan kautta. Sen lisäksi velhoilla on ainakin Saivartelija-niminen aikakauslehti.

Päivän Profeetta on Britannian valtakunnallisena lehtenä samassa asemassa kuin Helsingin Sanomat Suomessa. Sen tehtävänä on välittää uutisia kaikille velhomaailman asukeille. Toisin kuin Hesari, Päivän Profeetta muistuttaa lööppeineen kuitenkin enemmänkin Iltasanomia ja muita vastaavia iltapäivälehtiä. Journalistiikan kuuluisi olla puolueetonta ja mahdollisimman toden mukaisesti kerrottua kaikkien osapuolten näkökulmasta. Profeetassa kuitenkin usein joko jätetään asioita pimentoon tai jopa räikeästi vääristellään tosiasioita. Se on selkeästi valtaapitävien velhojen tiukassa otteessa ja antaa hyvinkin valikoivaa tietoa. Suurin osa velhomaailmassa ei edes tiedä Harryn ja Dumbledoren väittävän, että Voldemort on palannut, koska siitä ei ole kirjoitettu halaistua sanaa Profeettaan. 

Tästä päästäänkin Päivän Profeetan ja erityisesti Rita Luodikon tapaan kirjoittaa elävästi valheita tai ainakin vahvasti muunneltuja totuuksia siitä, mitä ihmiset ovat sanoneet. Liekehtivässä pikarissa Luodiko kirjoittaa sähäkän sulkakynänsä avulla perättömän tarinan siitä, kuinka Harry suhtautuu vanhempiensa kuolemaan ja mukamas itkee itsensä uneen heidän vuokseen. Tosiasiassahan Harry ei ensinnäkään itke itseään uneen ja toisekseen ainakaan sano niin Luodikolle. Rita siis keksii tämän kaiken omasta päästään. Tasokasta journalismia, eikö?

Vaikka Hermione saakin Luodikon pois pelistä, onnistuu Päivän Profeetta silti kirjoittamaan virheellisiä juttuja ja suorastaan herjaamaan Harrya ja Dumbledorea. Dumbledoren kohdalla asia on ehkä jollain tasolla hyvin pienesti ymmärrettävissä, koska hän on eräänlainen julkisuuden henkilö ja meilläkin lööpit täyttyvät julkkisten lööpeistä. Tosin ne lööpit yleensä koskevat jotain mitä julkkis on tehnyt eikä Profeetan kirjotuksista ihan voi sanoa samaa. Harryn kohdalla valheet ja vihjailu on puolestaan pöyristyttävää. Toki Harrykin on julkisuudessa hyvinkin tunnettu henkilö, mutta hän ei ensinnäkään ole sitä omasta halustaan ja toisekseen hän on alaikäinen. Harryn alaikäisyys on asiassa kaikista raskauttavinta, sillä lain pitäisi suojella alaikäisiä lapsia juuri tämänkaltaisilta asioilta. Se, että alaikäistä poikaa kutsutaan julkisessa, virallista tietoa välittävässä lehdessä häirytyneeksi hulluksi, ei tee hyvää nuoren kehitykselle ja siksi häntä pitäisi suojella tämänkaltaiselta julkisuudelta. Suomessa Harrya ja Dumbledorea koskevista perättömistä, loukkaavista kirjoituksista voisi melkeinpä nostaa kunnianloukkaussyytteen. Ei siis todellakaan ole okei, että heistä kirjoitetaan siihen sävyyn kuin Päivän Profeetta kirjoittaa.

Tapa millä Profeetassa uutisoidaan, on lisäksi usein räikeänkin mielipiteellinen. Feeniksi killassa Hermione kertoo, että Harry on sujauteltu "vakiovitsiksi" muutaman kerran viikossa. Juttujen yhteydessä saatetaan sanoa "tämä on tarina jonka Harry Potter olisi voinut kertoa" kun asiasta ollaan jotenkin  epäuskoisia. Toimittaja antaa siis selkeästi oman (tai jonkun muun) mielipiteen kuultaa läpi. Uutisen kuitenkin kuuluisi olla objektiivinen kertomus siitä, mitä on tapahtunut eivätkä kirjoittajien mielipiteet saa kuulua. Mielipidesivut ja kolumnit ovat niitä paikkoja, joissa toimittajakin voi ilmaista oman mielipiteensä – toki hyvät tavat muistaen. 

Kaiken kaikkiaan Päivän Profeetan tapa välittää uutisia antaa valtaapitäville mainion keinon mediasodankäyntiin, jossa julkisuuteen päästetään uutiset ainoastaan tietystä näkökulmasta kerrottuna – tai mahdollisesti jätetään jokin iso uutinen kokonaan julkaisematta. Koska velhoille ei selkeästi opeteta minkäänlaista medialukutaitoa koulussa tai missään muuallakaan, ovat monet aikuisetkin velhot kykenemättömiä lukemaan annettua informaatiota kriittisesti. Tämä johtaa siihen, että valtaosa väestöstä on täysin johtajien ja median johdateltavissa. Onkin siis aika kysyä, pitäisikö Päivän Profeetan tarkistaa juttujensa taso ja toisaalta koulussa opettaa hieman medialukutaitoa.

– Laura –

Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön

Suomen perusopetuslain pykälä 29 alkaa seuraavasti:

"Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. 

Kouluun ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä. 

Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. ---"

Vaikka lainsäädäntö jästienkin Iso-Britanniassa lienee osin erilainen, uskon, että kaikissa koululaitoksissa pyritään kuitenkin lähtökohtaisesti siihen, että koulunkäynti olisi oppilaille turvallista; onhan oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen mainittu jo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessakin. 

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tässä on jälleen yksi kohta, jossa velhomaailma eroaa arvoillaan siitä, mihin me olemme omassa jästimaailmassamme tottuneet. Oppilaiden turvallisuutta ei mitä ilmeisemmin oteta Tylypahkassa mitenkään huomioon. Päin vastoin useat koulun käytänteistä asettavat oppilaat toistuvasti tilanteisiin, joista voi aiheutua pysyviä vammoja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin.

Ensinnäkin, Tylypahkan fyysinen oppiympäristö on lähtökohtaisesti vaarallinen. Vanha linna on täynnä ansoja, joihin harhailemista ei millään tavalla ole pyritty estämään, ja sen kaltaiset asiat kuin liikkuvat portaikot, valeaskelmat ja paikkaa vaihtavat oviaukot eivät ole henkilökunnan mielestä vika, vaan ominaisuus. Uusia oppilaita, jotka ihan muistutuksena ovat alakouluikäisiä, ei perehdytetä linnaan mitenkään, lukuun ottamatta ensimmäisen illan opastusta suuresta salista omaan tupaan. Viisasten kivessä McGarmiwa sättii Harrya ja Ronia myöhästymisestä, vaikka nämä kaksi 11-vuotiasta vain eksyivät valtavassa ja sokkeloisessa linnassa eivätkä siksi ehtineet tunnille ajoissa. En pidä mahdottomana sitä, että joku oppilas voisi kadota päiväkausiksi, jos hän sattuisi harhailemaan väärään osaan linnaa.

Jo linna itsessään asettaa siis oppilaat päivittäiseen vaaraan, mutta vielä pahempi tilanne on Tylypahkan mailla. Koulun alueella sijaitsee ilmeisesti melko syvä järvi, siitä huolimatta että  koululla ei ole tietoa oppilaiden uimataidosta, saatika uimaopetusta. Vaikka voitaisiin luottaa siihen, että kukaan uimataidoton ei mene tahallaan pulikoimaan lämpimänä kevätpäivänä, on veteen aina kuitenkin mahdollista pudota vahingossa. Ellei jättikalmarilla ole hengenpelastajan koulutusta, järvi on selvästi oppilaiden turvallisuuden vaarantava tekijä.

Samaan kategoriaan kuuluu myös Tällipaju, josta oppilaita ei tietääkseni varoiteta millään lailla, ja joka on viedä hengen Harryltä ja Ronilta, kun he vahingossa törmäävät siihen Salaisuuksien kammiossa. Lisäksi koko kielletty metsä koulun ympärillä on vähintäänkin arvelluttava. Uskoisitko itse, että useampi sata teiniä ja esiteiniä saadaan pysymään poissa vaarallisesta metsästä pelkästään sillä, että heitä kielletään menemästä sinne? Omasta mielestäni se on ainakin melko epärealistinen tavoite, sekä jälleen yksi esimerkki siitä, miten alaikäisille sysätään kohtuutomasti vastuuta oman käytöksensä säätelystä sekä omasta turvallisuudestaan. Se, että oppilaita raahataan Viisasten kivessä metsään keskellä yötä rangaistuksena sääntöjen rikkomisesta, on kokonaan toinen ongelma, josta aion kirjoittaa lähiaikoina lisää.

Paitsi, että Tylypahka on fyysisenä oppimisympäristönä suorastaan häkellyttävän vaarallinen, myös koulun toiminta asettaa oppilaat jatkuvaan vaaraan. Esimerkiksi Liekehtivän pikarin alussa ensimmäisen vuoden oppilaat seilaavat järven yli ukkosmyrskyssä – ja Dennis Creevey putoaa järveen. Myös huispaus on pahimmillaan hengenvaarallista; ryhmyistä voisi helposti saada pysyviä aivovaurioita ja korkealla lentävät pelaajat ovat jatkuvasti vaarassa loukata itsensä pahasti, jos he putoavat alas. Harry on vähällä päästä hengestään ainakin yhdessä huispauspelissä kaikissa kolmessa ensimmäisessä kirjassa. Salaisuuksien kammion kaksintaistelukerho 12-vuotiaille on myös jokseenkin kyseenalainen idea. Samoin olisin sitä mieltä, että jos koulussa liikkuu tuntematon hyökkääjä, joka kangistaa oppilaita, olisi ehkä syytä miettiä koulun evakuointia ratkaisuna kaksintaistelun opettamisen sijaan.

Oppitunnit eivät ole juuri muuta koulun toimintaa parempia turvallisuuden kannalta. Osa taioista, joita tunneilla harjoitellaan, ovat vaarallisia oikein tehtyinäkin, saati sitten silloin, jos ne menevät pieleen. Kalkaroksen tunneilla käsitellään aineita, jotka vastaavat vaarallisuudessaan meidän maailmamme syövyttäviä kemikaaleja ja "Vauhkomieli" testaa oppilaisiinsa laissa kiellettyjä anteeksiantamattomia kirouksia. Jopa ehkä paras suojautumisen pimeyden voimilta opettaja, joka Harrylla ja tovereilla on, eli professori Lupin, altistaa oppilaansa toinen toistaan vaarallisemmille taikaolennoille. Heti ensimmäisellä tunnillaan Azkabanin vangissa hän laittaa oppilaansa taistelemaan mörköä vastaan, vaikka tätä taitoa ei ole ennen harjoiteltu. Lisäksi olen itse ainakin sitä mieltä, että kenellekään 13-vuotiaalle ei suoranaisesti tee hyvää joutua julkisesti luokkatovereidensa ja vieraan aikuisen nähden kohtaamaan pahinta pelkoaan, vaikka hän ei olisikaan Harry Potter.

Kaikkein räikeimmin oppilaiden turvallisuutta laiminlyö rehtori Dumbledore: hän asettaa jatkuvasti  tahallaan oppilaitaan vaaraan omalla toiminnallaan. Ensinnäkin sen kaltaiset idea kuin Viisasten kiven säilyttäminen koulussa, vartijanaan kolmipäinen jättiläiskoira, tai kolmivelhoturnajaisten järjestäminen eivät millään muotoa edistä kenenkään oppimista, eikä niiden aiheuttamia turvallisuusriskejä voida siksi pitää perusteltuina. Dumbledore myös käyttää surutta Harrya ja tämän kavereita työkaluinaan ja suorastaan kannustaa heitä rikkomaan sääntöjä tavoilla, jotka eivät missään nimessä ole turvallisia. Harry saa näkymättömyysviittansa Viisasten kivessä Dumbledorelta ja Dumbledore lähettää hänet ja Hermionen ajassa taaksepäin Azkabanin vangissa. Siitä, miten Dumbledore käyttää oppilaita hyväkseen asioidensa hoitamisessa saa kokonaan oman tekstinsä, joten en jatka siitä tässä enempää.

Vielä täytyy huomauttaa, että suomalaisen perusopetuslain kieltoa vaarallisen esineiden tuomisesta kouluun ei mitenkään voi soveltaa Tylypahkaan. Taikasauva, joka on erottamaton osa jokaisen noidan ja velhon elämää, on myös väärissä käsissä tappava ase. Vaikka taikominen on periaatteessa kiellettyä koulun käytävillä, Harry ja kumppanit saavat aikaan yhtä jos toista vahinkoa toisilleen ja itselleen taikasauvoillaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa Hermionen ylisuuriksi kasvavat hampaat Liekehtivässä pikarissa tai Ronin etanoiden oksentaminen Salaisuuksien kammiossa. Kuitenkin on hyväksyttävä se, että taikuutta ja siten myös taikasauvan käyttöä on opetettava velholapsille, vaikka se voikin olla vaarallista. On varmasti parempi, että potentiaalisia aseita annetaan sellaisten ihmisten käsiin, jotka tietävät miten ne toimivat ja millaisia asioita ne voivat saada aikaan.

Tylypahkan turvallisuutta opiskeluympäristönä voisi itse asiassa lisätä reilusti, mielestäni hyvinkin helposti. Suuri osa oppilaiden turvallisuutta uhkaavista tilanteista syntyy riittämättömän valvonnan seurauksena. Missä ovat Tylypahkan välituntivalvojat? Miksi oppilaat ovat kaikki illat oman onnensa nojassa tuvissaan, erillään kaikista aikuisista? Miksi käytäviä ei valvota öisin? Vaikka itse opetushenkilökunta ja vahtimestari eivät ennättäisi valvomaan oppilaita, Tylypahka suorastaan vilisee sekä eläviä muotokuvia että aaveita. Kumpikin näistä ryhmistä voitaisiin varsin hyvin valjastaa hyötykäyttöön, pitämään silmällä oppilaita, valvomaan että sääntöjä noudatetaan ja ilmoittamaan opettajille väärinkäytöksistä. Kuinka monelta vaaralta Harry, Ron ja Hermionekin olisivat välttyneet, jos Lihava Leidi olisi ilmoittanut jollekulle opettajalle, että oppilaat ovat poistuneet makuusaleistaan ilman lupaa keskellä yötä?

Kaiken kaikkiaan on todettava, että Tylypahkassa ei mitä ilmeisemminkään ole mitään suunnitelmaa "oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä", saati että sellaista noudatettaisiin. Päin vastoin useat opettajista, esimerkiksi Dumbledore ja Kalkaros, vaikuttavat suorastaan järjestelmällisesti toimivan tavoilla, jotka uhkaavat oppilaiden turvallisuutta sekä hyvinvointia. Tapaturmariskejä vilisevän oppimisympäristön lisäksi oppilaita uhkaa kiusaaminen, simputus, väkivalta ja syrjintä – mutta se onkin jo kokonaan oman tekstinsä arvoinen asia.

– Liekki –