Suomen perusopetuslain pykälä 29 alkaa seuraavasti:
"Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Kouluun ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussapidolle ei ole hyväksyttävää syytä.
Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. ---"
Vaikka lainsäädäntö jästienkin Iso-Britanniassa lienee osin erilainen, uskon, että kaikissa koululaitoksissa pyritään kuitenkin lähtökohtaisesti siihen, että koulunkäynti olisi oppilaille turvallista; onhan oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen mainittu jo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessakin.
Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tässä on jälleen yksi kohta, jossa velhomaailma eroaa arvoillaan siitä, mihin me olemme omassa jästimaailmassamme tottuneet. Oppilaiden turvallisuutta ei mitä ilmeisemmin oteta Tylypahkassa mitenkään huomioon. Päin vastoin useat koulun käytänteistä asettavat oppilaat toistuvasti tilanteisiin, joista voi aiheutua pysyviä vammoja, niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Ensinnäkin, Tylypahkan fyysinen oppiympäristö on lähtökohtaisesti vaarallinen. Vanha linna on täynnä ansoja, joihin harhailemista ei millään tavalla ole pyritty estämään, ja sen kaltaiset asiat kuin liikkuvat portaikot, valeaskelmat ja paikkaa vaihtavat oviaukot eivät ole henkilökunnan mielestä vika, vaan ominaisuus. Uusia oppilaita, jotka ihan muistutuksena ovat alakouluikäisiä, ei perehdytetä linnaan mitenkään, lukuun ottamatta ensimmäisen illan opastusta suuresta salista omaan tupaan. Viisasten kivessä McGarmiwa sättii Harrya ja Ronia myöhästymisestä, vaikka nämä kaksi 11-vuotiasta vain eksyivät valtavassa ja sokkeloisessa linnassa eivätkä siksi ehtineet tunnille ajoissa. En pidä mahdottomana sitä, että joku oppilas voisi kadota päiväkausiksi, jos hän sattuisi harhailemaan väärään osaan linnaa.
Jo linna itsessään asettaa siis oppilaat päivittäiseen vaaraan, mutta vielä pahempi tilanne on Tylypahkan mailla. Koulun alueella sijaitsee ilmeisesti melko syvä järvi, siitä huolimatta että koululla ei ole tietoa oppilaiden uimataidosta, saatika uimaopetusta. Vaikka voitaisiin luottaa siihen, että kukaan uimataidoton ei mene tahallaan pulikoimaan lämpimänä kevätpäivänä, on veteen aina kuitenkin mahdollista pudota vahingossa. Ellei jättikalmarilla ole hengenpelastajan koulutusta, järvi on selvästi oppilaiden turvallisuuden vaarantava tekijä.
Samaan kategoriaan kuuluu myös Tällipaju, josta oppilaita ei tietääkseni varoiteta millään lailla, ja joka on viedä hengen Harryltä ja Ronilta, kun he vahingossa törmäävät siihen Salaisuuksien kammiossa. Lisäksi koko kielletty metsä koulun ympärillä on vähintäänkin arvelluttava. Uskoisitko itse, että useampi sata teiniä ja esiteiniä saadaan pysymään poissa vaarallisesta metsästä pelkästään sillä, että heitä kielletään menemästä sinne? Omasta mielestäni se on ainakin melko epärealistinen tavoite, sekä jälleen yksi esimerkki siitä, miten alaikäisille sysätään kohtuutomasti vastuuta oman käytöksensä säätelystä sekä omasta turvallisuudestaan. Se, että oppilaita raahataan Viisasten kivessä metsään keskellä yötä rangaistuksena sääntöjen rikkomisesta, on kokonaan toinen ongelma, josta aion kirjoittaa lähiaikoina lisää.
Paitsi, että Tylypahka on fyysisenä oppimisympäristönä suorastaan häkellyttävän vaarallinen, myös koulun toiminta asettaa oppilaat jatkuvaan vaaraan. Esimerkiksi Liekehtivän pikarin alussa ensimmäisen vuoden oppilaat seilaavat järven yli ukkosmyrskyssä – ja Dennis Creevey putoaa järveen. Myös huispaus on pahimmillaan hengenvaarallista; ryhmyistä voisi helposti saada pysyviä aivovaurioita ja korkealla lentävät pelaajat ovat jatkuvasti vaarassa loukata itsensä pahasti, jos he putoavat alas. Harry on vähällä päästä hengestään ainakin yhdessä huispauspelissä kaikissa kolmessa ensimmäisessä kirjassa. Salaisuuksien kammion kaksintaistelukerho 12-vuotiaille on myös jokseenkin kyseenalainen idea. Samoin olisin sitä mieltä, että jos koulussa liikkuu tuntematon hyökkääjä, joka kangistaa oppilaita, olisi ehkä syytä miettiä koulun evakuointia ratkaisuna kaksintaistelun opettamisen sijaan.
Oppitunnit eivät ole juuri muuta koulun toimintaa parempia turvallisuuden kannalta. Osa taioista, joita tunneilla harjoitellaan, ovat vaarallisia oikein tehtyinäkin, saati sitten silloin, jos ne menevät pieleen. Kalkaroksen tunneilla käsitellään aineita, jotka vastaavat vaarallisuudessaan meidän maailmamme syövyttäviä kemikaaleja ja "Vauhkomieli" testaa oppilaisiinsa laissa kiellettyjä anteeksiantamattomia kirouksia. Jopa ehkä paras suojautumisen pimeyden voimilta opettaja, joka Harrylla ja tovereilla on, eli professori Lupin, altistaa oppilaansa toinen toistaan vaarallisemmille taikaolennoille. Heti ensimmäisellä tunnillaan Azkabanin vangissa hän laittaa oppilaansa taistelemaan mörköä vastaan, vaikka tätä taitoa ei ole ennen harjoiteltu. Lisäksi olen itse ainakin sitä mieltä, että kenellekään 13-vuotiaalle ei suoranaisesti tee hyvää joutua julkisesti luokkatovereidensa ja vieraan aikuisen nähden kohtaamaan pahinta pelkoaan, vaikka hän ei olisikaan Harry Potter.
Kaikkein räikeimmin oppilaiden turvallisuutta laiminlyö rehtori Dumbledore: hän asettaa jatkuvasti tahallaan oppilaitaan vaaraan omalla toiminnallaan. Ensinnäkin sen kaltaiset idea kuin Viisasten kiven säilyttäminen koulussa, vartijanaan kolmipäinen jättiläiskoira, tai kolmivelhoturnajaisten järjestäminen eivät millään muotoa edistä kenenkään oppimista, eikä niiden aiheuttamia turvallisuusriskejä voida siksi pitää perusteltuina. Dumbledore myös käyttää surutta Harrya ja tämän kavereita työkaluinaan ja suorastaan kannustaa heitä rikkomaan sääntöjä tavoilla, jotka eivät missään nimessä ole turvallisia. Harry saa näkymättömyysviittansa Viisasten kivessä Dumbledorelta ja Dumbledore lähettää hänet ja Hermionen ajassa taaksepäin Azkabanin vangissa. Siitä, miten Dumbledore käyttää oppilaita hyväkseen asioidensa hoitamisessa saa kokonaan oman tekstinsä, joten en jatka siitä tässä enempää.
Vielä täytyy huomauttaa, että suomalaisen perusopetuslain kieltoa vaarallisen esineiden tuomisesta kouluun ei mitenkään voi soveltaa Tylypahkaan. Taikasauva, joka on erottamaton osa jokaisen noidan ja velhon elämää, on myös väärissä käsissä tappava ase. Vaikka taikominen on periaatteessa kiellettyä koulun käytävillä, Harry ja kumppanit saavat aikaan yhtä jos toista vahinkoa toisilleen ja itselleen taikasauvoillaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa Hermionen ylisuuriksi kasvavat hampaat Liekehtivässä pikarissa tai Ronin etanoiden oksentaminen Salaisuuksien kammiossa. Kuitenkin on hyväksyttävä se, että taikuutta ja siten myös taikasauvan käyttöä on opetettava velholapsille, vaikka se voikin olla vaarallista. On varmasti parempi, että potentiaalisia aseita annetaan sellaisten ihmisten käsiin, jotka tietävät miten ne toimivat ja millaisia asioita ne voivat saada aikaan.
Tylypahkan turvallisuutta opiskeluympäristönä voisi itse asiassa lisätä reilusti, mielestäni hyvinkin helposti. Suuri osa oppilaiden turvallisuutta uhkaavista tilanteista syntyy riittämättömän valvonnan seurauksena. Missä ovat Tylypahkan välituntivalvojat? Miksi oppilaat ovat kaikki illat oman onnensa nojassa tuvissaan, erillään kaikista aikuisista? Miksi käytäviä ei valvota öisin? Vaikka itse opetushenkilökunta ja vahtimestari eivät ennättäisi valvomaan oppilaita, Tylypahka suorastaan vilisee sekä eläviä muotokuvia että aaveita. Kumpikin näistä ryhmistä voitaisiin varsin hyvin valjastaa hyötykäyttöön, pitämään silmällä oppilaita, valvomaan että sääntöjä noudatetaan ja ilmoittamaan opettajille väärinkäytöksistä. Kuinka monelta vaaralta Harry, Ron ja Hermionekin olisivat välttyneet, jos Lihava Leidi olisi ilmoittanut jollekulle opettajalle, että oppilaat ovat poistuneet makuusaleistaan ilman lupaa keskellä yötä?
Kaiken kaikkiaan on todettava, että Tylypahkassa ei mitä ilmeisemminkään ole mitään suunnitelmaa "oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä", saati että sellaista noudatettaisiin. Päin vastoin useat opettajista, esimerkiksi Dumbledore ja Kalkaros, vaikuttavat suorastaan järjestelmällisesti toimivan tavoilla, jotka uhkaavat oppilaiden turvallisuutta sekä hyvinvointia. Tapaturmariskejä vilisevän oppimisympäristön lisäksi oppilaita uhkaa kiusaaminen, simputus, väkivalta ja syrjintä – mutta se onkin jo kokonaan oman tekstinsä arvoinen asia.
– Liekki –
Samaan kategoriaan kuuluu myös Tällipaju, josta oppilaita ei tietääkseni varoiteta millään lailla, ja joka on viedä hengen Harryltä ja Ronilta, kun he vahingossa törmäävät siihen Salaisuuksien kammiossa. Lisäksi koko kielletty metsä koulun ympärillä on vähintäänkin arvelluttava. Uskoisitko itse, että useampi sata teiniä ja esiteiniä saadaan pysymään poissa vaarallisesta metsästä pelkästään sillä, että heitä kielletään menemästä sinne? Omasta mielestäni se on ainakin melko epärealistinen tavoite, sekä jälleen yksi esimerkki siitä, miten alaikäisille sysätään kohtuutomasti vastuuta oman käytöksensä säätelystä sekä omasta turvallisuudestaan. Se, että oppilaita raahataan Viisasten kivessä metsään keskellä yötä rangaistuksena sääntöjen rikkomisesta, on kokonaan toinen ongelma, josta aion kirjoittaa lähiaikoina lisää.
Paitsi, että Tylypahka on fyysisenä oppimisympäristönä suorastaan häkellyttävän vaarallinen, myös koulun toiminta asettaa oppilaat jatkuvaan vaaraan. Esimerkiksi Liekehtivän pikarin alussa ensimmäisen vuoden oppilaat seilaavat järven yli ukkosmyrskyssä – ja Dennis Creevey putoaa järveen. Myös huispaus on pahimmillaan hengenvaarallista; ryhmyistä voisi helposti saada pysyviä aivovaurioita ja korkealla lentävät pelaajat ovat jatkuvasti vaarassa loukata itsensä pahasti, jos he putoavat alas. Harry on vähällä päästä hengestään ainakin yhdessä huispauspelissä kaikissa kolmessa ensimmäisessä kirjassa. Salaisuuksien kammion kaksintaistelukerho 12-vuotiaille on myös jokseenkin kyseenalainen idea. Samoin olisin sitä mieltä, että jos koulussa liikkuu tuntematon hyökkääjä, joka kangistaa oppilaita, olisi ehkä syytä miettiä koulun evakuointia ratkaisuna kaksintaistelun opettamisen sijaan.
Oppitunnit eivät ole juuri muuta koulun toimintaa parempia turvallisuuden kannalta. Osa taioista, joita tunneilla harjoitellaan, ovat vaarallisia oikein tehtyinäkin, saati sitten silloin, jos ne menevät pieleen. Kalkaroksen tunneilla käsitellään aineita, jotka vastaavat vaarallisuudessaan meidän maailmamme syövyttäviä kemikaaleja ja "Vauhkomieli" testaa oppilaisiinsa laissa kiellettyjä anteeksiantamattomia kirouksia. Jopa ehkä paras suojautumisen pimeyden voimilta opettaja, joka Harrylla ja tovereilla on, eli professori Lupin, altistaa oppilaansa toinen toistaan vaarallisemmille taikaolennoille. Heti ensimmäisellä tunnillaan Azkabanin vangissa hän laittaa oppilaansa taistelemaan mörköä vastaan, vaikka tätä taitoa ei ole ennen harjoiteltu. Lisäksi olen itse ainakin sitä mieltä, että kenellekään 13-vuotiaalle ei suoranaisesti tee hyvää joutua julkisesti luokkatovereidensa ja vieraan aikuisen nähden kohtaamaan pahinta pelkoaan, vaikka hän ei olisikaan Harry Potter.
Kaikkein räikeimmin oppilaiden turvallisuutta laiminlyö rehtori Dumbledore: hän asettaa jatkuvasti tahallaan oppilaitaan vaaraan omalla toiminnallaan. Ensinnäkin sen kaltaiset idea kuin Viisasten kiven säilyttäminen koulussa, vartijanaan kolmipäinen jättiläiskoira, tai kolmivelhoturnajaisten järjestäminen eivät millään muotoa edistä kenenkään oppimista, eikä niiden aiheuttamia turvallisuusriskejä voida siksi pitää perusteltuina. Dumbledore myös käyttää surutta Harrya ja tämän kavereita työkaluinaan ja suorastaan kannustaa heitä rikkomaan sääntöjä tavoilla, jotka eivät missään nimessä ole turvallisia. Harry saa näkymättömyysviittansa Viisasten kivessä Dumbledorelta ja Dumbledore lähettää hänet ja Hermionen ajassa taaksepäin Azkabanin vangissa. Siitä, miten Dumbledore käyttää oppilaita hyväkseen asioidensa hoitamisessa saa kokonaan oman tekstinsä, joten en jatka siitä tässä enempää.
Vielä täytyy huomauttaa, että suomalaisen perusopetuslain kieltoa vaarallisen esineiden tuomisesta kouluun ei mitenkään voi soveltaa Tylypahkaan. Taikasauva, joka on erottamaton osa jokaisen noidan ja velhon elämää, on myös väärissä käsissä tappava ase. Vaikka taikominen on periaatteessa kiellettyä koulun käytävillä, Harry ja kumppanit saavat aikaan yhtä jos toista vahinkoa toisilleen ja itselleen taikasauvoillaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa Hermionen ylisuuriksi kasvavat hampaat Liekehtivässä pikarissa tai Ronin etanoiden oksentaminen Salaisuuksien kammiossa. Kuitenkin on hyväksyttävä se, että taikuutta ja siten myös taikasauvan käyttöä on opetettava velholapsille, vaikka se voikin olla vaarallista. On varmasti parempi, että potentiaalisia aseita annetaan sellaisten ihmisten käsiin, jotka tietävät miten ne toimivat ja millaisia asioita ne voivat saada aikaan.
Tylypahkan turvallisuutta opiskeluympäristönä voisi itse asiassa lisätä reilusti, mielestäni hyvinkin helposti. Suuri osa oppilaiden turvallisuutta uhkaavista tilanteista syntyy riittämättömän valvonnan seurauksena. Missä ovat Tylypahkan välituntivalvojat? Miksi oppilaat ovat kaikki illat oman onnensa nojassa tuvissaan, erillään kaikista aikuisista? Miksi käytäviä ei valvota öisin? Vaikka itse opetushenkilökunta ja vahtimestari eivät ennättäisi valvomaan oppilaita, Tylypahka suorastaan vilisee sekä eläviä muotokuvia että aaveita. Kumpikin näistä ryhmistä voitaisiin varsin hyvin valjastaa hyötykäyttöön, pitämään silmällä oppilaita, valvomaan että sääntöjä noudatetaan ja ilmoittamaan opettajille väärinkäytöksistä. Kuinka monelta vaaralta Harry, Ron ja Hermionekin olisivat välttyneet, jos Lihava Leidi olisi ilmoittanut jollekulle opettajalle, että oppilaat ovat poistuneet makuusaleistaan ilman lupaa keskellä yötä?
Kaiken kaikkiaan on todettava, että Tylypahkassa ei mitä ilmeisemminkään ole mitään suunnitelmaa "oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä", saati että sellaista noudatettaisiin. Päin vastoin useat opettajista, esimerkiksi Dumbledore ja Kalkaros, vaikuttavat suorastaan järjestelmällisesti toimivan tavoilla, jotka uhkaavat oppilaiden turvallisuutta sekä hyvinvointia. Tapaturmariskejä vilisevän oppimisympäristön lisäksi oppilaita uhkaa kiusaaminen, simputus, väkivalta ja syrjintä – mutta se onkin jo kokonaan oman tekstinsä arvoinen asia.
– Liekki –
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti