Lienee sanomattakin selvää, että se, miten Dolores Pimento
Feeniksin killassa rankaisee oppilaitaan on epäinhimillistä ja täyttää
kidutuksen määritelmän. Paitsi, että hänen jälki-istuntonsa aiheuttavat oppilaille ruumiillista vahinkoa, hän jakelee rangaistuksia täysin mielivaltaisesti myös sellaisissa tilanteissa, joissa mitään koulun sääntöjä ei ole rikottu: Harry saa kokonaisen viikon jälki-istuntoa annettuaan Saivartelijalle haastattelun, jonka sisällöstä Pimento ei pidä, siitä huolimatta, että haastattelulla ei ole mitään tekemistä koulun toiminnan tai sääntöjen kanssa. Pimennon jälki-istunnot kämmenselkään piirtyvine haavoineen eivät kuitenkaan suinkaan ole ainoa kyseenalainen rangaistusmenettely
Tylypahkassa. Itse asiassa heti ensimmäisestä kirjasta lähtien Harry ja toverit
joutuvat kestämään rangaistuksia, jotka ovat epäinhimillisiä, tarkoituksettomia
ja ennen kaikkea pedagogisesti täysin järjenvastaisia.
Erinomainen esimerkki Tylypahkan rangaistusten järjenvastaisuudesta on jälki-istunto Viistasten kivessä, jonka puitteissa Harry, Hermione, Neville ja Draco Malfoy raahataan keskellä yötä kiellettyyn metsään auttamaan Hagridia loukkaantuneen yksisarvisen etsimisessä. Periaatteessa riistanvartijan auttaminen tämän työtehtävissä on kouluyhteisölle hyödyllistä, eli sinänsä järkevä rangaistus, mutta kyseisessä tilanteessa siinä ei ole päätä eikä häntää riippumatta siitä, mistä suunnasta asiaa katsoo.
Ensinnäkin, kielletty metsä on nimensä mukaisesti oppilailta kielletty – ja hyvästä syystä. Vaikka Harry naureskeleekin tämän kauhulle, Malfoy on aivan oikeassa vastustellessaan metsään joutumista: siellä liikkuu lukemattomasti ihmisille ja varsinkin lapsille vaarallisia olentoja, esimerkiksi jättiläishämähäkkien lauma, kuten Salaisuuksien kammiossa käy ilmi. Tässä onkin jälleen yksi esimerkki siitä, miten oppilaiden turvallisuus systemaattisesti vaarannetaan Tylypahkassa. Niin kauan, kuin oppilaat ovat Hagridin seurassa, metsässä liikkumista voinee jotenkin puolustella, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Hagrid jakaa joukon kahtia ja lähettää Malfoyn ja Neville matkaan kahdestaan, vain Tora-koira turvanaan, oppilaat ovat virallisesti hengenvaarassa.
Toiseksi, vaikka metsässä liikkuminen olisi täysin turvallista, jälki-istunnon toteuttamisessa keskellä yötä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Jokainen, jolla on minkäänlaista tietoa kehityspsykologiasta tietää, että riittävä uni on erittäin tärkeää kaikille ihmisille, mutta korostuneesti kasvaville lapsille – jollaisia Harry, Hermione, Neville ja Malfoy kiistämättä Viisasten kivessä ovat. Kun vielä otetaan huomioon, että heidän jälki-istuntonsa sijoittuu siihen aikaan vuodesta, jolloin oppilailla on kokeet, keskellä yötä toteutettava rangaistus on vieläkin järjettömämpi. Yleisin syy lapsen häiriökäyttäytymiselle lienee se, että hän voi huonosti. Siksi Tylypahkan opettajien ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä reagoida Harryn ja kumppaneiden sääntöjen rikkomiseen sellaisilla rangaistuksilla, jotka pelkoa ja univajetta aiheuttamalla entisestään lisäävät heidän stressitasoaan ja pahoinvointiaan.
Muut jälki-istunnot – Pimentoa lukuunottamatta – joihin Harry tovereineen kirjasarjan aikana päätyvät, vaihtelevat järjettömyyden tasoissaan. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne ovat luonteeltaan ruumiillisia, puuduttavia ja vain satunnaisesti millään tavalla hyödyllisiä. Esimerkiksi pokaalien kiillottaminen Voron kanssa on toistuvasti esiintyvä rangaistus. Näissä jälki-istunnoissa on samanlaista henkeä kuin armeijassa käytössä olevissa rangaistuksissa: oppilaat laitetaan mielivaltaisesti tekemään jotain mahdollisimman ikävää, riippumatta siitä, onko siitä hänelle tai kenelle muullekaan mitään hyötyä. Minkäänlaista pedagogista tarkoitusta Tylypahkan jälki-istunnoilla ei ole, eikä kasvatuskeskustelua reaktiona sääntöjen rikkomiseen ilmeisestikään tunneta.
Toki tilanne Dumbledoren johtamassa Tylypahkassa on huomattavasti parempi siihen nähden, millaisia rangaistuksia koulussa on ollut käytössä sen historian kuluessa. Voro haikailee moneen otteeseen "vanhoja hyviä aikoja", jolloin oppilaita saatettiin ruoskia tai ripustaa roikkumaan nilkoistaan kattoon rangaistuksena. Vaikka Pimento pyrkiikin viemään koulua takaisin tähän suuntaan valtaan päästyään, jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut suoranaisesta keskiaikaisesta kidutuksesta oppilaiden rankaisukeinona. Kuitenkin ankarat ja parhaimmillaankin pedagogisesti tarkoituksettomat rangaistukset lienevät heijatus siitä, minkälaisia rangaistuksia velhojen oikeusjärjestelmä käyttää: pienemmästäkin rikkeestä tuomitaan vankeuteen Azkabaniin, vaihtelua on lähinnä tuomoiden pituudessa.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että ainoa järkevä rangaistus,
joka Tylypahkassa on käytössä, on tupapisteiden vähentäminen. Tarkemman
tarkastelun alla tämäkin menettely on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen. Se,
että yhden oppilaan virheestä rangaistaan koko tupaa, on omiaan aiheuttamaan
kyräilyä, eripuraa ja jopa kiusaamista tuvan jäsenten välillä. Rohkelikot
kuvataan kirjoissa tuvista kaikkein ystävällisimmiksi ja rennoimmiksi –
vaikkakin tämä saattaa johtua lähinnä siitä, että tarinaa kerrotaan Harryn
näkökulmasta, joten hän on luonnollisesti puolueellinen – mutta hekin suuttuvat, jos joku menettää paljon pisteitä kerralla ja
huonontaa siten tuvan mahdollisuuksia voittaa tupamestaruus. Tästä
esimerkkinä se silmitön viha, jota Harry, Hermione ja Neville saavat osakseen
Viisasten kivessä menetettyään yhdessä yössä viisikymmentä pistettä per naama.
Myös vanhimmat, lähes aikuiset rohkelikot kääntyvät surutta 11-vuotiaita ekaluokkalaisia vastaan.
Jos Rohkelikossakin ollaan näin julmia pisteiden menettäjiä kohtaan, voi vain
kuvitella miten vähemmän solidaariset ja kunnianhimoiset luihuiset kohtelevat
niitä, jotka menettävät tuvaltaan pisteitä.
Lisäksi koko tuvan rankaiseminen on väistämättä epäreilua
niitä kohtaan, jotka eivät riko sääntöjä. Se, että koko Rohkelikon tupa on
vastuussa Fredin ja Georgen keppostelusta, puhumattakaan Harryn, Ronin ja
Hermionen jatkuvasta ja erittäin rajusta sääntöjen rikkomisesta, on
epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta. Epäilemättä jopa Rohkelikossa on niitä oppilaita, jotka tunnollisesti noudattavat koulun sääntöjä, eivät hipparoi ympäri koulua keskellä yötä, pyöritä salaista pilailupuotia tai keittele kiellettyjä taikajuomia käytöstä poistetussa vessassa. Millä perusteella kaikkia näitä – ihan tavallisia – oppilaita rangaistaan siitä, että muutama oppilas tuvassa käyttäytyy miten sattuu? Tämähän johtaa vain uusiin ongelmiin, kuten Viisasten kivessä, kun Neville-parka joutuu kyttäämään koko yön oleskeluhuoneessa yrittääkseen varmistaa, etteivät Harry, Ron ja Hermione pääse taas rikkomaan sääntöjä ja menettämään tupapisteitä. Paitsi, että Harry ja toverit pääsevät jatkuvasti kuin koira veräjästä Harryn erityisaseman vuoksi, muut rohkelikot joutuvat kantamaan vastuun heidän rikkomuksistaan.
Suurin ongelma Tylypahkan rangaistuskäytännöissä lienee kuitenkin se, että opettajan jakelevat rangaistuksia (ja palkkoita) täysin mielivaltaisesti. Tähän ei syyllisty vain Dolores Pimento; myös esimerkiksi Kalkaros vähentää milloin mistäkin käsittämättömästä asiasta Rohkelikolta pisteitä. Feeniksin killassa opettajat käyttävät tupapisteiden antamista sanattomana kapinointikeinona Pimentoa vastaan. Rangaistukset näyttäytyvätkin Tylypahkassa ennen kaikkea opettajien vallankäytön välineenä pedagogisen välineen sijaan.
– Liekki –
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti