Kun luimme Puoliveristä prinssiä, huomasimme erään kummallisen seikan, jota näin opettajaopiskelijoina jäimme ihmettelemään.
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävän tutkinnon (V.I.P) arvosana-asteikko on nähdäksemme pedagogisesti järjetön, sillä hylättyjä arvosanoja on kolme. Arvosanoja on yhteensä kuusi, joista hyväksyttyjä ovat Upea (U), odotukset ylittävä (O) ja kelvollinen (K) ja hylättyjä surkea (S), hirveä (H) ja peikko (P).
Kaiken järjen mukaan hylätty on hylätty, eikä se muutu muuksi sillä että arvosanatasoja on kolme. Kolmella hylätyllä arvosanalla vaatimustaso nousee pilviin ja oppilaiden suorituksissa keskitytään negatiivisiin puoliin – siihen onnistuuko oppilas pääsemään läpi ja jos ei, kuinka huonosti koe meni.
Jo hylättyjen arvosanojen sanoissa on inhottava, oppilasta lannistava kaiku. Kuinka kannustavaa on saada tutkinnosta hirveä tai jopa peikko, olento joka on ilmeisesti tyhmä kuin saapas? Arvosanoista erityisesti peikko menee liikaa oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointiin eikä niinkään suoritukseen, koska se rinnastetaan velhojen tyhmänä pitämään olentoon – tällöinhän myös oppilasta pidetään peikkona.
Jos arvosanoistea haluttaisiin saada oikeasti kannustavammat, olisi hylättyjä arvosanoja vain yksi, joka kertoisi mahdollisimman neutraalisti että koe ei mennyt läpi – sana hylätty sopii tähän vallan mainiosti. Tämän lisäksi hyväksyttyjä arvosanoja lisättäisiin, sillä jo toiseksi paras arvosana vihjaa, että oppilas suoriutui odotusta paremmin. Hyväksytyistä arvosanoista puuttuu "hyvä", se perus keskitason oppilas.
Jos minä saisin uudistaa arvosanajärjestelmän (ja minun olisi ainakin osittain käytettävä velhojen järjettömiä käsitteitä), arvosanat olisivat jotakuinkin nämä:
Hyväksytyt:
Upea/erittäin hyvä
Hyvä
Odotukset ylittävä
Kelvollinen
Hylätyt arvosanat:
Hylätty
Näin saataisiin myös enemmän väljyyttä hyväksyttyihin arvosanoihin ja S.U.P.E.R–tasolle voisi päästä helpommin, koska arvosanojen välinen taitotasokuilu ei olisi niin suuri. Minusta on outoa, että tutkinnosta täytyy useimmissa aineissa saada paras tai toisiksi paras arvosana, että voi jatkaa opintoja kyseisessä aineessa. Näin aikaisessa vaiheessa eritytyminen johtaa luokkaeroihin (jotka eivät tosin näytä haittaavan velhoja) ja sulkee oppilailta ovia tulevaisuuden ammatteihin. Toiset sitä paitsi saattaisivat tarvita enemmän aikaa tai tukea opinnoissaan ja yltää sitten S.U.P.E.R – tasolle ja haaveilemaansa ammattiin (tulen käsittelemään tätä seuraavassa tekstissäni).
Eli velhot hei, miettikääpä vähän uudestaan tuota arvosanajärjestelmäänne!
– Laura –
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti