27.4.2016

Velhojen pahoinvointiyhteiskunta? (Sosiaalityö osa 2)

Brittiläinen velhoyhteiskunta on monessa mielessä itsenäinen valtio: sillä on oma koululaitoksensa, oma hallituksensa ja omat virkamiehensä, oma oikeusjärjestelmänsä ja oma lehdistönsä. Yleiseltä elin- ja koulutustasoltaan sekä infrastruktuurin ja teknologian osalta se muistuttaa eniten jästimaailman ns. ensimmäisen maailman valtioita. Hyvinvointivaltiota taikaministeriö ei kuitenkaan johda, sillä velhoyhteiskunnasta puuttuu täysin monet sellaiset sosiaalituen rakenteet, joita vauraudeltaan vastaavissa jästiyhteiskunnissa pidettäisiin enemmän tai vähemmän itsestäänselvyyksinä. Tästä yhtenä esimerkkinä toimi tämän kirjoituksen ensimmäinen osa, jossa käsittelimme lastensuojelujärjestelmän ja sosiaalityötekijöiden puutetta velhomaailmassa.

Paitsi, että Harryn kaltaiset orvot velholapset ovat ilmeisesti täysin vanhempiensa lähipiirin armoilla sen suhteen, mihin he päätyvät ja miten heitä siellä kohdellaan, velhoyhteiskunta ei juuri tue muitakaan jäseniään. Jästien Iso-Britannia maksaa sosiaalitukea työttömilletyönhakijoille, (tiedot jästimaailman sosiaalituista ovat nykyisiä tukia. Emme löytäneet helposti tietoa siitä, mikä tilanne oli 90-luvulla, mutta emme usko niiden merkittävästi muuttuneen.) mutta taikaministeriö ei ilmeisestikään tue velhokansalaisia vastaavalla tavalla. Azkabanin vangissa Remus Lupin saapuu Tylypahkaan kuluneissa ja repaleisissa vaatteissa, koska hän ei ole rasismin vuoksi saanut vuosiin mistään töitä.

Muutkin sosiaalituet ovat ilmeisesti tuntematon käsite velhomaailmassa. Weasleyn perhe elää selvästi köyhyysrajan alapuolella ja pystyy hädin tuskin lähettämään kaikki seitsemän lastaan kouluun. Yhteiskunnalta he saavat kuitenkin osakseen lähinnä pilkkaa ja halveksuntaa tuen sijaan. Jästimaailmassa on käytössä sekä lapsilisä että toimeentulotuki, mutta Weasleyn lapset joutuvat tulemaan toimeen käytettyjen ja usein rikkinäisten koulutarvikkeiden kanssa, koska heidän vanhempansa ovat yksin taloudellisen ahdinkonsa kanssa, eikä heillä ole varaa parempaan.

Sosiaalitukijärjestelmän lisäksi velhoilta vaikuttaa puuttuvan julkinen terveydenhuolto. Ainoat terveydenhuoltopalvelut, jotka kirjasarjassa mainitaan, ovat sairaaloita: Tylypahkan sairaalasiipi ja Pyhän Mungon sairaala. Kummassakin potilaskunta koostuu vakavasti sairaista ja loukkaantuneista ihmisistä. Toki on muistettava, että pienemmät haaverit pystyy velhomaailmassa parantamaan taian avulla, mutta kuten Gilderoy Lockhart Salaisuuksien kammiossa osoittaa poistamalla vahingossa luut Harryn käsivarresta, kaikilla velhoilla ei ole parantamiseen tarvittavia taitoja. Lääkäreitä tarvitaan myös muuhun kuin sairaiden ihmisten hoitamiseen: miten velhomaailmassa on järjestetty neuvolapalvelut, seurataanko lasten kasvua ja terveyttä mitenkään, onko työterveydenhuoltoa, entä hammashoitoa?

Mielenterveyspalvelut vaikuttavat ainakin loistavan poissaolollaan velhomaailmassa. Pyhässä Mungossa on myös ns. psykiatrinen osasto, jossa Nevillen vanhemmat ovat, mutta se muistuttaa enemmän 1800-lukulaista hullujenhuonetta kuin nykyaikaista psykiatrista sairaalaa – potilaita lähinnä säilytetään niin, ettei heistä ole vaaraa muulle yhteiskunnalle. Mihinkään täyttä psykoosia lievempiin mielenterveyden ongelmiin ei velhomaailmassa ilmeisestikään  saa apua, mikä voi osaltaan selittää yhden jos toisenkin hahmon toimintaa; esimerkkinä vaikkapa Severus Kalkaros, joka olisi kipeästi psykoterapian tarpeessa, ettei hänen tarvitsisi purkaa traumojaan oppilaisiinsa.

Kaiken kaikkiaan velhohallitus näyttäytyy monelta osin ns. yövartijavaltiona, joka puuttuu kansalaistensa elämään ainoastaan väärinkäytösten yhteydessä. Vaikka taikaministeriön toiminta vaikuttaa ensivilkaisulta äärimmäisen byrokraattiselta, ja se sitä onkin, ministeriö kuluttaa voimavarojaan lähinnä taikuuden salaamiseen jästeiltä, pimeyden velhojen jahtaamiseen ja urheilutapahtumien järjestämiseen, eikä kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Ellei hän riko lakia, yksittäinen velho tai noita on ongelmiensa kanssa melko lailla yksin, eikä tämä päde vain aikuisiin.

Myös alaikäisille velhoille annetaan ikätasoon nähden paljon vastuuta. Jo 12 -vuotiailta odotetaan, että he kykenevät noudattamaan tiukkaa sääntöä, joka ehdottomasti kieltää taikomisen koulun ulkopuolella. Säännön rikkominen saattaa vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen tavalla, jota niinkin nuoren kuin 12-vuotiaan ei voi olettaa vakavasti ymmärtävän. Koska koulun ulkopuolella taikomisesta voi seurata jopa koulusta erottaminen, yksi pieni huvitteluhetki voi maksaa lapselle aikuisuuden uran ja toimeentulon.

Kaiken kukkuraksi jästisyntyiset lapset ovat velhoperheiden lapsiin nähden eriarvoisessa asemassa taikomiskiellon suhteen, sillä velhoperheiden aikuiset oletettavasti vahtivat jälkikasvunsa taikomista. Koska velhoperheissä täysi-ikäiset taikovat koko ajan, on alaikäisten taikoja kaiketi vaikea valvoa viranomaisten taholta. Jästisyntyisten lasten kohdalla puolestaan taikaministeriö kykenee havaitsemaan taian, jota ei saisi tehdä. Harrykin saa Salaisuuksien kammiossa virallisen varoituksen taikaministeriöltä taiasta, jonka tekee kotitonttu. Harrya ei myöskään millään uskota, kun hän sanoo että taian on tehnyt tonttu, koska sen ei olisi kuulunut olla Dursleyden olohuoneessa. Tästä voidaan päätellä, että taikaministeriö kykenee havaitsemaan taian, mutta ei välttämättä taikojaa.

Toinen esimerkki alaikäiselle annettavasta kohtuuttomasta vastuusta on Azkabanin vangin tilanne, jossa 13-vuotiaan Harryn annetaan yöpyä keskellä Lontoota majatalossa, baarin yläkerrassa, sen jälkeen kun hän on karannut kotoa. Viikon verran Harryn saa vaellella vapaasti Viistokujalla ja viranomaiset luottavat sokeasti siihen, että hän pitää lupauksensa olla livahtamatta jästien maailmaan. Majatalonpitäjä Tom toki pitää Harrya silmällä, mutta koska Tom ei ole Harryn huoltaja ja hänellä on yritys pyöritettävänään, ei alaikäistä nuorta voida laittaa yksin hänen vastuulleen. Vieläkin oudomman tilanteesta tekee se, että murhasta tuomittu Sirius Musta on paennut vankilasta ja hänen epäillään jahtaavan Harrya.

Yksilöt ovat siis velhomaailmassa oman onnensa nojassa – kukaan ei tarjoa heille apua sellaisissa “pikkujutuissa” kuin mielenterveyden hoito tai toimeentulo. Olipa kyse perheväkivallasta tai luvattomasta taikomisesta, alaikäiset jätetään myös yksin kantamaan vastuuta itsestään, vastuuta jonka kuuluisi olla aikuisilla.

– Laura & Liekki –

24.4.2016

Velhojen ylemmyydentunnosta (ja aika paljon muustakin)

Brittiläinen velhoyhteiskunta, sellaisena kuin se Pottereissa kuvataan, on lähes täysin eristäytynyt ympäröivästä jästimaailmasta. Paitsi, että velhoilla on oma koulujärjestelmänsä, hallituksensa ja infrastruktuurinsa, heidän arvomaailmansa poikkeaa myös monella tavalla saman aikakauden ja yhteiskunnan jästeistä. Harry Potter –kirjat sijoittuvat 1990-luvun Iso-Britanniaan, eli niissä esiintyviä velhoja ympäröi kulttuuri, jonka arvomaailma on enimmäkseen länsimainen ja kohtuullisen moderni. Velhomaailmassa tapahtuu kuitenkin koko kirjasarjan läpi paljon sellaisia asioita, jotka eivät tulisi kysymykseenkään ympäröivässä jästimaailmassa.

Räikein esimerkki velhojen arvomaailman poikkeavuudesta lienee kotitonttujen orjuuttaminen. Iso-Britannia lakkautti orjuuden vuonna 1833, mutta velhojen keskuudessa se on arkipäivää vielä puolitoista vuosisataa myöhemmin. (Tästä aiheesta todennäkoisesti lisää myöhemmässä tekstissä.) Ihmisten orjuuttaminen olisi tuskin velhomaailmassakaan sallittua, mikä puolestaan tuo esiin velhokulttuuria leimaavan rasismin. Kaikki olennot, jotka eivät ole velhoja, ovat lähtökohtaisesti huonompia ja vähemmän arvokkaita. Liekehtivässä pikarissa nousee esiin paitsi kotitonttujen epäinhimillisinä pitäminen, myös äärimmäisen ennakkoluuloiset ja vihamieliset asenteet jättiläisiä kohtaan. Sekä Hagrid että Madame Maxime joutuvat kestämään vihaa, uhkauksia ja halveksuntaa, koska ovat puolijättiläisiä – jopa siinä määrin että Madame Maxime kieltää oman identiteettinsä ja esittää olevansa täysin ihminen. Azkabanin vangissa puolestaan käy aivan selväksi velhojen yleinen asenne ihmissusia kohtaan, kun Professori Lupin joutuu eroamaan vihaisten vanhempien pelossa.

Velhomaailman rasismi ulottuu koskemaan ei vain epä-ihmisiä, vaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole sataprosenttisesti "puhdasverisiä" velhoja. Taikomaan kykenemättömät surkit, kuten Tylypahkan vahtimestari Voro, ovat myös yhteiskunnan pohjasakkaa. Puhdasverisyyden aatetta voidaan verrata natsi-Saksan arjalaisuuteen, sillä pohjimmiltaan kyse on samasta ilmiöstä: yksilön perimä on kaikessa olennaisinta – sitä pidetään kykyjä, tietoja, taitoja ja saavutuksia tärkeämpänä ominaisuutena. Vaikka kaikki velhot eivät allekirjoitakaan puhdasverisyyden aatetta, asenteet jästejä kohtaan ovat silti enemmän tai vähemmän rasistisia, puhumattakaan epä-ihmisistä. Myös Arthur Weasley, joka on pohjattoman innostunut kaikesta jästeihin liittyvästä, suhtautuu jästeihin kuin länsimaalaiset tutkimusmatkailijat aikoinaan ns. jaloihin villeihin. Vaikkei hänen asenteensa jästejä kohtaan ole vihamielinen tai halveksuva, sitä värittää orientalismi; hän näkee jästit enemmän mielenkiintoisina tutkimuskohteina kuin elävinä, tuntevina ja ajattelevina ihmisinä.

Orjuus ja rasismi eivät suinkaan ole ainoat eettiset epäkohdat velhomaailmassa. Lisäksi voin mainita esimerkiksi oikeusjärjestelmän subjektiivisuuden ja mielivaltaisuuden, vankien epäinhimillisen kohtelun Azkabanissa, taikaministeriön epädemokraattisuuden, sekä ympäröivää jästimaailmaakin räikeämmän patriarkaalisuuden, josta todisteeksi riittänee se, että koko velhoyhteiskunnasta puhutaan nimenomaan velhoyhteiskuntana, ikään kuin noitia ei olisikaan. Ylipäätään voidaan todeta, että velhomaailman ihmisoikeuskäsitys, jos sellaista on, poikkeaa näkyvästi 90-luvun Iso-Britannian jästeistä. Kuten mainitsin Draco Mafloyta koskevassa tekstissäni, edes Tylypahkassa, jota johtaa velhojen keskuudessa varsin arvoliberaalina pidettävä Dumbledore, ei noudateta YK:n lasten oikeuksien julistusta. Kun otetaan huomioon velhojen ylimielinen suhtautuminen jästeihin, ei liene mikään ihme, etteivät he katso tarpeelliseksi noudattaa jästien laatimia ihmisoikeussopimuksia – mikäli he ylipäätään ovat tietoisia niiden olemassaolosta.

Mistä tämä ero jästien ja velhojen välillä sitten johtuu? Tähän kysymykseen on varmasti yhtä monta vastausta kuin Harry Potter –kirjoilla lukijoita, ja useat varmaankin alkavat "no koska se on mielenkiintoisempi tarina sillä tavalla". Oma teoriani kuitenkin liittyy siihen, miten taikuuden käyttö on ohjannut velhomaailman historiaa.

Lukion historianopettajani tapasi sanoa, että kaksi suurinta murrosta ihmiskunnan historiassa ovat maanviljelyn keksiminen ja teollinen vallankumous. Rowling ei kuvaa velhomaailman historiaa niin pitkälle, että osaisin ottaa kantaa heidän yhteiskuntaansa varhaisten korkeakulttuurien aikaan, mutta teollistumisen aikakaudella velho- ja jästimaailman välillä on olennainen ero. Teollistumisella oli hyvin keskeinen vaikutus modernin länsimaisen kulttuurin syntymiselle, koska koneellistumisen ja massatuotannon ansiosta yhä useammat hyödykkeet olivat yhä useampien ihmisten saatavilla samalla, kun yhä enemmän ihmisiä vapautui alkutuotannosta korkeammin koulutettuihin ammatteihin. Lyhyesti sanottuna ja rajusti yksinkertaistettuna tämä johti säätyihin ja syntyperään perustuvan yhteiskunnan muuttumiseksi luokkayhteiskunnaksi, jossa varallisuus ja koulutus olivat äkkiä myös muiden kuin aatelisten ja pappien saavutettavissa.

Teollistumisen käynnistämä varsin nopea yhteiskuntarakenteiden, infrastruktuurin, tieteen ja teknologian muutos johti meidän maailmassamme väistämättä myös kulttuuriseen muutokseen. Tehtaiden ja rautateiden lisäksi teollinen vallankumous synnytti ensimmäiset ei-kirkolliset koulujärjestelmät, marxilaisen sosialismin ja naisasialiikkeen. Muutos ei ollut välitön, mutta teollistuminen oli ensimmäinen sysäys, joka ennen pitkää johti sarjaan teknologisia, tieteellisiä ja kulttuurisia murroksia, jotka ovat vaikuttaneet kekseisti nykyaikaisen länsimaisen arvomaailman muodostumiseen.

Velhomaailma oli kuitenkin teollistumisen alkaessa saavuttanut taikuuden (ja orjuuden) avulla jo kauan aikaa sitten sellaisen "teknologian" ja infrastruktuurin tason, joka mahdollisti väestön siirtymisen alkutuotannosta palveluammatteihin. Mikään ruumiillinen työ ei ole tarpeellista yhteiskunnassa, jossa kaiken voi joko tehdä taikuudella tai teettää orjatyönä kotitontuilla. Taikuus on mahdollistanut velhoille jo hamasta historian hämärästä sellaiset "teknologiset" saavutukset, jotka ovat vielä 2010-luvullakin jästimaailman saavuttamattomissa: teleportaatio, aikamatkustus, materian loihtiminen tyhjästä, esineiden muuttaminen toisiksi, luunmurtumien ja muiden vammojen parantaminen hetkessä ja niin edelleen. Näin ollen velhomaailmassa ei ole tapahtunut minkäänlaista rakenteellista muutosta hyvin pitkään aikaan, ja siksi kulttuurinen muutos on ollut hyvin hidasta tai lähes olematonta. Myös Tylypahka tupajärjestelmineen on säilynyt käytännössä muuttumattomana perustamisestaan sydänkeskiajalla lähtien.

Ennen kaikkea velhomaailmaa luonnehtii pohjaton luottamus taikuuden ylivoimaisuuteen ja siitä kumpuava varmuus velhojen erinomaisuudesta niin yhteiskuntana kuin yksilöinä. Tästä varmuudesta ja luottamuksesta on saanut alkunsa sekä rasismi kaikkia ei-taikovia ihmisiä ja olentoja kohtaan, että velhomaailmalle erittäin tyypillinen individualismi. Koska jokainen velho ja noita periaatteessa pystyy selviytymään yksin taikuuden avulla, kaikenlainen yhteistyön tekeminen on toissijaista. Tästä näyttävin esimerkki lienee se, minkälaisiin toimenpiteisiin Dumbledore ryhtyy Liekehtivässä pikarissa estääkseen alaikäisiä laittamasta nimeään pikariin: ikälinja estää taikuuden keinoin alle 17-vuotiata pääsemästä pikarin luo. Kun pikari sitten sylkee Harryn nimen, häneltä kysytään, pyysikö hän kenties vanhempaa oppilasta laittamaan nimensä pikariin, eli toisin sanoen mikään ei olisi estänyt häntä tai Frediä ja Georgea tai ketä tahansa oppilasta tekemästä niin – paitsi että avun pyytäminen ei yleensä tule velhoille edes mieleen.

Avun pyytäminen jästeiltä olisi tietenkin suorastaan naurettava ajatus. Olipa hän vihamielinen jästejä kohtaan tai ei, jokainen velho ja noita tietää, että jästit eivät luonnollisestikaan voi osata tai tietää mitään paremmin kuin velhot, puhumattakaan siitä, että he olisivat voineet keksiä jotain hyödyllistä. Tämä siitä huolimatta, että Harry Potter –kirjojen eli 90-luvun kuluessa jästit kloonasivat lampaan, keksivät World Wide Webin ja tekstiviestit, ja niin edelleen. Velhomaailma on polkenut paikallaan satoja ellei tuhansia vuosia samalla kun jästimaailman tieteellinen, teknologinen ja kulttuurinen kehitys on edennyt valtavin harppauksin.

Mutta entä jos velhomaailma ei olisikaan niin ylimielinen, entä jos se ei olisikaan tuudittautunut omaan erinomaisuuteensa ja sulkeutunut omaan kuplaansa, entä jos se olisi avoin kulttuurivaihdolle jästimaailman kanssa? Minkälaisiin tieteellisiin saavutuksiin voitaisiin päästä, jos velhot ja jästit tekisivätkin yhteistyötä? Väitän, että velhomaailma olisi voinut hyötyä massiivisesti pelkästään siitä, että he olisivat ottaneet joitakin jästikeksintöjä käyttöön. On hiukan naurettavaa, että aikakautena, jolloin matkapuhelimet ovat yleistymässä, velhojen ensisijainen kommunikaation keino on pöllöposti. Lisäksi vain taivas on rajana, kun mietitään, mitä kaikkea ihmiskunta voisi saavuttaa velhojen ja jästien tiedeyhteistyöstä. Vaikka Hermione huomauttaakin Liekehtivässä pikarissa useaan otteeseen, että elektroniset laitteet eivät toimi Tylypahkassa, koska siellä on niin paljon taikuutta, entä jos elektroninen laite perustuisikin taikuuteen? Kuvittele taikuudella toimivan internetin mahdollisuudet, ilmiintymiseen pystyvä avaruusalus, taikalääketieteen panos syövän, malarian tai AIDSin parantamiseen... 

Selvin esimerkki siitä, miten avun pyytäminen jästeiltä olisi voinut ratkaista monta ongelmaa velhomaailmassa, on tietenkin taistelu Voldemortia vastaan. Tämä on vanha vitsi, mutta se pitää paikkansa: aivan tavallinen tarkka-ampuja olisi voinut päättää Voldemortin hirmuvallan hetkessä; taikuudella voi torjua kirouksia, mutta tuskin luotia kuitenkaan. On hyvä muistaa, että ainut syy sille, että Voldemort ja kuolonsyöjät ylipäätään pystyivät terrorisoimaan jästejä on se, etteivät jästit tiedä mitään taikuudesta tai ymmärrä sitä. Ei siksi, että jästit olisivat lähtökohtaisesti velhoja tyhmempiä, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että velhot systemaattisesti pyrkivät pitämään kaiken taikuuteen liittyvän jästeiltä salassa. Syyksi tälle esitetään keskiajan noitavainot, mutta on myös hyvä muistaa, että taikuus on valtaa, ja siitä kertominen jästeille merkitsisi tuon vallan jakamista. 

Lopuksi haluan pahoitella tästä ehkä turhankin pitkästä tekstistä, sekä antaa kunnian sinne mihin se kuuluu: tämä tumblr-keskustelu antoi minulle runsaasti ideioita ja inspiraatiota tähän tekstiin. 

– Liekki –

8.4.2016

Opetuksen suunnittelemattomuudesta ja opettajien kouluttamattomuudesta

Tylypahkan pimeyden voimilta suojautumien opettajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tämä aiheuttaa sen, että jokainen opettaja tuntuu opettavan hieman eri asioita eri vuosina, mikä puolestaan ei ole oppialiden etujen mukaista yhteisten tutkintojen vuoksi. Viidentenä vuonna suoritettava V.I.P ja seitsemäntenä suoritettava S.U.P.E.R ovat tärkeintä tutkintoja, jotka toivottavasti laaditaan joidenkin tiettyjen perusteiden mukaan. Jos opettajat saavat opettaa ihan mitä huvittaa, ei tutkintoihin tarvittavia tietoja välttämättä saada. Tylypahkassa pitäisi siis olla jokinlainen opetuksen sisältöjä koskeva yhteinen suunnitelma – mitä minäkin vuonna on tarkoitus oppia. Tämä mahdollistaisi sen, että jokainen oppilas saisi mahdollisuuden oppia tietyt asiat ennen tutkintoja, jotka vaikuttavat heidän tulevaan elämäänsä ja ammatinvalintaansa.

Liekehtivässä pikarissa Vauhkomieli viittaa ohimennen taikaministeriön antamiin ohjeistuksiin siitä, milloin anteeksiantamattomat kiroukset voidaan näyttää oppilaille. Taikaministeriöllä on siis olemassa jonkinlaiset ohjeistukset Tylypahkan opetuksen järjestämiseksi – on tietysti eri asia noudatetaanko niitä. Vauhkomieli näyttää anteeksiantamattomia kirouksia neljäsluokkalaisille, vaikka taikaministeriön ohjeessa vasta kuudesluokkalaiset ovat tarpeeksi vanhoja kyseisten kirousten näkemiselle. Dumbledore  kuitenkin luottaa oppilaiden hermoihin enemmän ja antaa näin ollen Vauhkomielen rikkoa taikaministeriön ohjeistuksia. Onko oikein, että koulun rehtori voi rikkoa selväsanaisia ohjeita, joita Britannian velhomaailman hallitus on säätänyt?

Jokainen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja on on painottanut opetuksessaan eri asioita. Oraven painotuksista ei mainita, mutta Lockhart opettaa oppilaille lähinnä kuinka täydellinen hän itse on ja miten hän itse on selviytynyt vaarallisista tilanteista ja Lupin puolestaan keskittyy oppialiden kanssa erilaisiin pimeyden olentoihin. Vauhkomieli valittaa aloittaessaa, että neljäsluokkalaiset ovat auttamattomasti jäljessä kirouksissa. Emme tietysti tiedä, mitä em. opettajat ovat opettaneet muille vuosikursseille, sillä Harryn vuosiluokka on kirjoissa keskiössä, mutta hajanaiselta opetus kyseisessä oppiaineessa vaikuttaa.

Muissa oppiaineissa tilanne on hieman parempi, sillä ainakin niitä opettavat useamman vuoden samat opettajat. Äärimmäisyyksiin samat sisällöt menevät haamuopettajan, Binnsin, tunneilla. Binns on opettanut ilmeisesti vuosikymmeniä samalla kaavalla samoista muistiinpanoista, eikä ole antanut edes oman kuolemansa vaikuttaa opetukseen. Toisaalta taas Hagrid ei selkeästikään seuraa minkäänlaista ohjeistusta, sillä monet hänen tunneilleen tuomista olennoista eivät todellakaan ole taikaministeriön hyväksymiä (esim. hevoskotkat ja sisuliskot). Jos taikaministeriöllä on kaiken opetuksen kattavat ohjeet, niitä ei selkeästikään noudateta.

Asiaa vaikeuttaa se, että velhoilla tuskin on kovinkaan kummoista opettajankoulutusta (jos sellaista on ollenkaan). Esimerkiksi Hagridilla ei varmasti ole minkäänlaista opettajankoulutusta, sillä hän ei ole edes täysivaltainen velho. Etenkin monet pimeyden voimilta suojautumisen opettajat tuntuvat tupsahtelevan milloin mistäkin ja lyhyellä varoitusajalla. Tylypahkaan tuleville opettajille tarvitsisi kuitenkin järjestää jonkinlainen pedagoginen koulutus, sillä opettajat vaikuttavat oppilaisiin kriittisessä identiteetin kehittymisvaiheessa ajan ja ovat iso osa 11-17 -vuotiaiden velhonuorten elämää. Nämä nuoret näkevät kouluaikoinaan opettajiaan varmasti enemmän kuin omia vanhempiaan, sillä he viettävät suuren osan vuodesta sisäoppilaitoksesa. Koulun opettajia ei siis pitäisi valita heppoisin perustein ja täysin kouluttamatta.

Jos opettajille järjestettäisiin koulutusta, siellä voitaisiin korostaa ministeriön ohjeistusta ja Tylypahkaa saataisiin näin lähemmäksi muuta velhoyhteiskuntaa. Kaikille oppilaille voitaisiin varmemmin taata tasa-asrvoinen koulutus ja samat opit ja tällöin myös samat mahdollisuudet.  

– Laura –

5.4.2016

Hirveä totuus

[Varoitus: tämä teksti ei ole vakava eikä oikeastaan liity blogin aiheeseen :)]

Lukiessamme Azkabanin vankia, huomasin yhtäkkiä omituisen epäloogisuuden. Professori Lupin ja Sirius kertovat, miten Sirius, James Potter ja Peter Piskuilan opettelivat animageiksi ollakseen Lupinin seurana tämän muuttuessa ihmissudeksi. He kuulemma lähtivät (vastuuttomasti) retkille Rääkyvän röttelön ulkopuolelle eläinten muodossa. Kuitenkin tunneli, joka johtaa Tällipajulta röttelöön, kuvataan niin matalaksi, että aikuinen mies juuri ja juuri mahtuu kulkemaan pystyssä. Miten on siis mahdollista, että hirveksi muuttuva James saattoi mahtua tunnelin läpi eläimenä? Täysikasvuisen hirven säkäkorkeus voi olla yli kaksi metriä ja kun siihen lisätään vielä valtavat lapiosarvet, ei voi todeta muuta kuin että niin iso eläin ei mahtuisi millään ilveellä niin pieneen tunneliin.

Ihmetellessäni ääneen tätä asiaa Lauralle, tulin maininneeksi että ehkä James muuttuikin saksanhirveksi, joka oli senhetkisten tietojeni mukaan pienikokoisempi hirvi. Pikaisen googletuksen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että saksanhirvi eli punahirvi on kyllä pienempi, maksimissaan 150 cm korkea, mutta se ei itse asiassa ole hirvi, vaan vaihtoehtoisen nimensä mukaisesti isokauris. Hylkäsin siis saksanhirviteorian, koska kirjoissa nimenomaan puhutaan hirvestä, eli kauris vaikutti huijaukselta. 

Mutta mikä sitten selittää sen, että hirvi-James vastoin kaikkia fysiikan lakeja mahtui itseään pienempään tunneliin? Oliko tämä epäloogisuus vain mennyt Rowlingilta ohi? Se oli vaikeaa uskoa, joten päätin jatkaa hirvitutkimustani. Koska olen tämän uudelleenlukemisprojektimme aikana itse asiassa lukenut Pottereita ensimmäistä kertaa alkuperäiskielellä, ryhdyin miettimään, mikä eläin James oikeastaan alun perin sanotaan olevan. Hirvi on englanniksi moose tai elk, mutta kumpikaan ei kuulostanut oikealta. Kaivoin siis esiin Prisoner of Azkabanin, ja hetken plärättyäni löysin oikean sanan: stag

Hetkinen, stag. Mutta eikös se tarkoita...? Lisää googletusta ja tulos oli selvä. Merriam-Webster -sanakirjan mukaan stag on "an adult male deer", täysikasvuinen urospeura. Tarkempi määritelmä mainitsee erikseen, että usein tarkoitetaan nimenomaan punahirveä eli isokaurista eli saksanhirveä. Olemme siis kulkeneet täyden ympyrän ja tulleet siihen tulokseen, että James Potter ei itse asiassa muuttunut hirveksi, ainakaan sellaiseksi suomalaiseksi hirveksi (Alces alces), vaan isokauriiksi.

Paitsi että tässä on tunnelijutun takia huomattavasti enemmän järkeä, löysin pian teorialleni lisää tukea. Kerroin tästä hirveästä (heh hehe) oivalluksestani isälleni, joka totesi että vihdoin siinä yhdessä kohdassa seiskassa on järkeä. Itse en sitä olisi muistanut, sillä kyseisen kirjan lukemisesta on itselläni vierähtänyt useampi vuosi, mutta ilmeisesti Kuoleman varjeluksissa on kohta, jossa Dumbledoren veli Aberforth väittää Kuolonsyöjille Harryn hirvisuojeliusta omakseen, joka on vuohipukki. Kuolonsyöjät saisivat olla melko typeriä, jos he uskoisivat lapiosarvisen, kaksi metriä korkean hirven olleen vuohi; sen sijaan 150-senttinen isokauris saattaisi nopealla silmäyksellä näyttää huomattavasti enemmän samalta.

Johtopäätöksenä kuitenkin tämä: niin erinomainen kääntäjä kuin onkin, Kapari-Jatta on huijannut meitä, olipa se vahinko tai tietoinen yritys tehdä kirjoista suomalaisille helpommin lähestyttäviä: James Potter ei ollutkaan hirvi-animagi.

Lopetan tämän hirvittävän (hihi) turhan tekstin itse photoshopattuun kuvaan hirvestä ja saksanhirvestä.
– Liekki –