Velhojen ylemmyydentunnosta (ja aika paljon muustakin)

Brittiläinen velhoyhteiskunta, sellaisena kuin se Pottereissa kuvataan, on lähes täysin eristäytynyt ympäröivästä jästimaailmasta. Paitsi, että velhoilla on oma koulujärjestelmänsä, hallituksensa ja infrastruktuurinsa, heidän arvomaailmansa poikkeaa myös monella tavalla saman aikakauden ja yhteiskunnan jästeistä. Harry Potter –kirjat sijoittuvat 1990-luvun Iso-Britanniaan, eli niissä esiintyviä velhoja ympäröi kulttuuri, jonka arvomaailma on enimmäkseen länsimainen ja kohtuullisen moderni. Velhomaailmassa tapahtuu kuitenkin koko kirjasarjan läpi paljon sellaisia asioita, jotka eivät tulisi kysymykseenkään ympäröivässä jästimaailmassa.

Räikein esimerkki velhojen arvomaailman poikkeavuudesta lienee kotitonttujen orjuuttaminen. Iso-Britannia lakkautti orjuuden vuonna 1833, mutta velhojen keskuudessa se on arkipäivää vielä puolitoista vuosisataa myöhemmin. (Tästä aiheesta todennäkoisesti lisää myöhemmässä tekstissä.) Ihmisten orjuuttaminen olisi tuskin velhomaailmassakaan sallittua, mikä puolestaan tuo esiin velhokulttuuria leimaavan rasismin. Kaikki olennot, jotka eivät ole velhoja, ovat lähtökohtaisesti huonompia ja vähemmän arvokkaita. Liekehtivässä pikarissa nousee esiin paitsi kotitonttujen epäinhimillisinä pitäminen, myös äärimmäisen ennakkoluuloiset ja vihamieliset asenteet jättiläisiä kohtaan. Sekä Hagrid että Madame Maxime joutuvat kestämään vihaa, uhkauksia ja halveksuntaa, koska ovat puolijättiläisiä – jopa siinä määrin että Madame Maxime kieltää oman identiteettinsä ja esittää olevansa täysin ihminen. Azkabanin vangissa puolestaan käy aivan selväksi velhojen yleinen asenne ihmissusia kohtaan, kun Professori Lupin joutuu eroamaan vihaisten vanhempien pelossa.

Velhomaailman rasismi ulottuu koskemaan ei vain epä-ihmisiä, vaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole sataprosenttisesti "puhdasverisiä" velhoja. Taikomaan kykenemättömät surkit, kuten Tylypahkan vahtimestari Voro, ovat myös yhteiskunnan pohjasakkaa. Puhdasverisyyden aatetta voidaan verrata natsi-Saksan arjalaisuuteen, sillä pohjimmiltaan kyse on samasta ilmiöstä: yksilön perimä on kaikessa olennaisinta – sitä pidetään kykyjä, tietoja, taitoja ja saavutuksia tärkeämpänä ominaisuutena. Vaikka kaikki velhot eivät allekirjoitakaan puhdasverisyyden aatetta, asenteet jästejä kohtaan ovat silti enemmän tai vähemmän rasistisia, puhumattakaan epä-ihmisistä. Myös Arthur Weasley, joka on pohjattoman innostunut kaikesta jästeihin liittyvästä, suhtautuu jästeihin kuin länsimaalaiset tutkimusmatkailijat aikoinaan ns. jaloihin villeihin. Vaikkei hänen asenteensa jästejä kohtaan ole vihamielinen tai halveksuva, sitä värittää orientalismi; hän näkee jästit enemmän mielenkiintoisina tutkimuskohteina kuin elävinä, tuntevina ja ajattelevina ihmisinä.

Orjuus ja rasismi eivät suinkaan ole ainoat eettiset epäkohdat velhomaailmassa. Lisäksi voin mainita esimerkiksi oikeusjärjestelmän subjektiivisuuden ja mielivaltaisuuden, vankien epäinhimillisen kohtelun Azkabanissa, taikaministeriön epädemokraattisuuden, sekä ympäröivää jästimaailmaakin räikeämmän patriarkaalisuuden, josta todisteeksi riittänee se, että koko velhoyhteiskunnasta puhutaan nimenomaan velhoyhteiskuntana, ikään kuin noitia ei olisikaan. Ylipäätään voidaan todeta, että velhomaailman ihmisoikeuskäsitys, jos sellaista on, poikkeaa näkyvästi 90-luvun Iso-Britannian jästeistä. Kuten mainitsin Draco Mafloyta koskevassa tekstissäni, edes Tylypahkassa, jota johtaa velhojen keskuudessa varsin arvoliberaalina pidettävä Dumbledore, ei noudateta YK:n lasten oikeuksien julistusta. Kun otetaan huomioon velhojen ylimielinen suhtautuminen jästeihin, ei liene mikään ihme, etteivät he katso tarpeelliseksi noudattaa jästien laatimia ihmisoikeussopimuksia – mikäli he ylipäätään ovat tietoisia niiden olemassaolosta.

Mistä tämä ero jästien ja velhojen välillä sitten johtuu? Tähän kysymykseen on varmasti yhtä monta vastausta kuin Harry Potter –kirjoilla lukijoita, ja useat varmaankin alkavat "no koska se on mielenkiintoisempi tarina sillä tavalla". Oma teoriani kuitenkin liittyy siihen, miten taikuuden käyttö on ohjannut velhomaailman historiaa.

Lukion historianopettajani tapasi sanoa, että kaksi suurinta murrosta ihmiskunnan historiassa ovat maanviljelyn keksiminen ja teollinen vallankumous. Rowling ei kuvaa velhomaailman historiaa niin pitkälle, että osaisin ottaa kantaa heidän yhteiskuntaansa varhaisten korkeakulttuurien aikaan, mutta teollistumisen aikakaudella velho- ja jästimaailman välillä on olennainen ero. Teollistumisella oli hyvin keskeinen vaikutus modernin länsimaisen kulttuurin syntymiselle, koska koneellistumisen ja massatuotannon ansiosta yhä useammat hyödykkeet olivat yhä useampien ihmisten saatavilla samalla, kun yhä enemmän ihmisiä vapautui alkutuotannosta korkeammin koulutettuihin ammatteihin. Lyhyesti sanottuna ja rajusti yksinkertaistettuna tämä johti säätyihin ja syntyperään perustuvan yhteiskunnan muuttumiseksi luokkayhteiskunnaksi, jossa varallisuus ja koulutus olivat äkkiä myös muiden kuin aatelisten ja pappien saavutettavissa.

Teollistumisen käynnistämä varsin nopea yhteiskuntarakenteiden, infrastruktuurin, tieteen ja teknologian muutos johti meidän maailmassamme väistämättä myös kulttuuriseen muutokseen. Tehtaiden ja rautateiden lisäksi teollinen vallankumous synnytti ensimmäiset ei-kirkolliset koulujärjestelmät, marxilaisen sosialismin ja naisasialiikkeen. Muutos ei ollut välitön, mutta teollistuminen oli ensimmäinen sysäys, joka ennen pitkää johti sarjaan teknologisia, tieteellisiä ja kulttuurisia murroksia, jotka ovat vaikuttaneet kekseisti nykyaikaisen länsimaisen arvomaailman muodostumiseen.

Velhomaailma oli kuitenkin teollistumisen alkaessa saavuttanut taikuuden (ja orjuuden) avulla jo kauan aikaa sitten sellaisen "teknologian" ja infrastruktuurin tason, joka mahdollisti väestön siirtymisen alkutuotannosta palveluammatteihin. Mikään ruumiillinen työ ei ole tarpeellista yhteiskunnassa, jossa kaiken voi joko tehdä taikuudella tai teettää orjatyönä kotitontuilla. Taikuus on mahdollistanut velhoille jo hamasta historian hämärästä sellaiset "teknologiset" saavutukset, jotka ovat vielä 2010-luvullakin jästimaailman saavuttamattomissa: teleportaatio, aikamatkustus, materian loihtiminen tyhjästä, esineiden muuttaminen toisiksi, luunmurtumien ja muiden vammojen parantaminen hetkessä ja niin edelleen. Näin ollen velhomaailmassa ei ole tapahtunut minkäänlaista rakenteellista muutosta hyvin pitkään aikaan, ja siksi kulttuurinen muutos on ollut hyvin hidasta tai lähes olematonta. Myös Tylypahka tupajärjestelmineen on säilynyt käytännössä muuttumattomana perustamisestaan sydänkeskiajalla lähtien.

Ennen kaikkea velhomaailmaa luonnehtii pohjaton luottamus taikuuden ylivoimaisuuteen ja siitä kumpuava varmuus velhojen erinomaisuudesta niin yhteiskuntana kuin yksilöinä. Tästä varmuudesta ja luottamuksesta on saanut alkunsa sekä rasismi kaikkia ei-taikovia ihmisiä ja olentoja kohtaan, että velhomaailmalle erittäin tyypillinen individualismi. Koska jokainen velho ja noita periaatteessa pystyy selviytymään yksin taikuuden avulla, kaikenlainen yhteistyön tekeminen on toissijaista. Tästä näyttävin esimerkki lienee se, minkälaisiin toimenpiteisiin Dumbledore ryhtyy Liekehtivässä pikarissa estääkseen alaikäisiä laittamasta nimeään pikariin: ikälinja estää taikuuden keinoin alle 17-vuotiata pääsemästä pikarin luo. Kun pikari sitten sylkee Harryn nimen, häneltä kysytään, pyysikö hän kenties vanhempaa oppilasta laittamaan nimensä pikariin, eli toisin sanoen mikään ei olisi estänyt häntä tai Frediä ja Georgea tai ketä tahansa oppilasta tekemästä niin – paitsi että avun pyytäminen ei yleensä tule velhoille edes mieleen.

Avun pyytäminen jästeiltä olisi tietenkin suorastaan naurettava ajatus. Olipa hän vihamielinen jästejä kohtaan tai ei, jokainen velho ja noita tietää, että jästit eivät luonnollisestikaan voi osata tai tietää mitään paremmin kuin velhot, puhumattakaan siitä, että he olisivat voineet keksiä jotain hyödyllistä. Tämä siitä huolimatta, että Harry Potter –kirjojen eli 90-luvun kuluessa jästit kloonasivat lampaan, keksivät World Wide Webin ja tekstiviestit, ja niin edelleen. Velhomaailma on polkenut paikallaan satoja ellei tuhansia vuosia samalla kun jästimaailman tieteellinen, teknologinen ja kulttuurinen kehitys on edennyt valtavin harppauksin.

Mutta entä jos velhomaailma ei olisikaan niin ylimielinen, entä jos se ei olisikaan tuudittautunut omaan erinomaisuuteensa ja sulkeutunut omaan kuplaansa, entä jos se olisi avoin kulttuurivaihdolle jästimaailman kanssa? Minkälaisiin tieteellisiin saavutuksiin voitaisiin päästä, jos velhot ja jästit tekisivätkin yhteistyötä? Väitän, että velhomaailma olisi voinut hyötyä massiivisesti pelkästään siitä, että he olisivat ottaneet joitakin jästikeksintöjä käyttöön. On hiukan naurettavaa, että aikakautena, jolloin matkapuhelimet ovat yleistymässä, velhojen ensisijainen kommunikaation keino on pöllöposti. Lisäksi vain taivas on rajana, kun mietitään, mitä kaikkea ihmiskunta voisi saavuttaa velhojen ja jästien tiedeyhteistyöstä. Vaikka Hermione huomauttaakin Liekehtivässä pikarissa useaan otteeseen, että elektroniset laitteet eivät toimi Tylypahkassa, koska siellä on niin paljon taikuutta, entä jos elektroninen laite perustuisikin taikuuteen? Kuvittele taikuudella toimivan internetin mahdollisuudet, ilmiintymiseen pystyvä avaruusalus, taikalääketieteen panos syövän, malarian tai AIDSin parantamiseen... 

Selvin esimerkki siitä, miten avun pyytäminen jästeiltä olisi voinut ratkaista monta ongelmaa velhomaailmassa, on tietenkin taistelu Voldemortia vastaan. Tämä on vanha vitsi, mutta se pitää paikkansa: aivan tavallinen tarkka-ampuja olisi voinut päättää Voldemortin hirmuvallan hetkessä; taikuudella voi torjua kirouksia, mutta tuskin luotia kuitenkaan. On hyvä muistaa, että ainut syy sille, että Voldemort ja kuolonsyöjät ylipäätään pystyivät terrorisoimaan jästejä on se, etteivät jästit tiedä mitään taikuudesta tai ymmärrä sitä. Ei siksi, että jästit olisivat lähtökohtaisesti velhoja tyhmempiä, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että velhot systemaattisesti pyrkivät pitämään kaiken taikuuteen liittyvän jästeiltä salassa. Syyksi tälle esitetään keskiajan noitavainot, mutta on myös hyvä muistaa, että taikuus on valtaa, ja siitä kertominen jästeille merkitsisi tuon vallan jakamista. 

Lopuksi haluan pahoitella tästä ehkä turhankin pitkästä tekstistä, sekä antaa kunnian sinne mihin se kuuluu: tämä tumblr-keskustelu antoi minulle runsaasti ideioita ja inspiraatiota tähän tekstiin. 

– Liekki –